Värianalyysi ei perustu mielipidekysymyksiin tai omiin henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Sen taustalta löytyy valtava määrä teoriaa, jonka juuret ulottuvat pitkälle historiaan.
(Tiesitkö esimerkiksi, että meille kaikille koulusta tutun väriympyrän taustalla ovat Isaac Newtonin valoa koskevat tutkimukset?)
Se, miksi yhdelle sopivat paremmin toisenlaiset sävyt kuin toiselle, johtuu värien heijastumisesta: värit vaikuttavat toisiinsa ja viereen laitettu värisävy muuttaa sitä, miten havainnoimme väriä. Oikein tumman rinnalla vaalea näyttää vaaleammalta, kylmän rinnalla lämmin näyttää lämpimämmältä ja kirkkaan rinnalla murrettu näyttää entistäkin murretummalta. Ja toisin päin.
Värianalyysissa seurattavat värien ominaisuudet ovat nämä:
- Sävyn lämpö tai viileys
- Värikylläisyys eli värin intensiteetti ja puhtaus
- Tummuusaste
Jos väriteoria kiinnostaa ihan tosissaan, kannattaa hankkia käsiinsä Johannes Ittenin teos Värit havaintojen maailmassa. Kontrasteista mielenkiintoinen esitys löytyy ainakin täältä.
Kun havainnoitava väri ei ole tasainen pinta vaan ihmisen iho, muutokset ovat joskus hyvinkin hienovaraisia. Keväillä ja syksyillä kylmä värisävy leuan alla luo yleensä jossain määrin huonovointisen vaikutelman. Se nostaa esiin ihon pienet virheet sekä korostaa tummia silmänalusia ja muita varjoja. Kylmillä värivuodenajoilla taas lämpimät värit saavat aikaan samantapaisia muutoksia.
Näiden muutosten lukemisen taito kehittyy pikkuhiljaa, ja yleensä perusta hankitaan koulutuksesta. Itse hain oman “koulusivistykseni” tästä aiheesta Matinestoren koulutuksesta.
Värianalyysin vaiheet Color me -metodilla
Käyttämässäni Color me -metodissa värianalyysi perustuu kolmeen vaiheeseen:
- Ihon pohjasävyn tunnistaminen
- Kontrastisuuden selvittäminen
- Värikylläisyyden selvittäminen
Näiden tuloksena saadaan selville kunkin asiakkaan oma värivuodenaika.
Ihon pohjasävy haetaan käyttämässäni menetelmässä kolmella ihonsävyhuivilla, joista yksi on lämmin oranssi, toinen neutraali punainen ja kolmas kylmä pinkki. Nämä huivit laitetaan keskenään järjestykseen parhaasta huonoimpaan, mikä kertoo meille sen, onko asiakas ennemmin viileä- vai lämminsävyinen.
Yleisin ihon pohjasävy asiakkaillani on ollut punainen, jolloin toiseksi paras huivi paljastaa, onko edessäni viileän vai lämpimän värivuodenajan edustaja. (Osa keväistä on niin neutraaleja, että huiveista vain punainen toimii millään tavalla. Pinkki tekee sairaalloisen vaikutelman ja oranssi heittää oudon kellertävän kajon kasvoille.)
Kontrastisuus selvitetään värikartoilla, joissa on ihon, silmien ja hiusten tummuusarvot.
Väriopillisesti kontrasteja on toki paljon muitakin kuin tumman ja vaalean välinen, mutta värianalyysissa päästään pitkälle jo tummuusarvoilla.
Värikylläisyyden vuoro tulee, kun tiedämme, keskitymmekö viileään vai lämpimään värimaailmaan. Kesä ja syksy ovat molemmat murrettuja värivuodenaikoja, kun taas talvi ja kevät ovat kirkkaita. Tämä selvitetään kunkin asiakkaan kohdalla vuodenaikahuiveilla.
Lisäksi minulla on käytössäni alavärivuodenaikojen raitahuivit, joilla on helppo havainnollistaa ja varmistella lopullista alavärivuodenaikaa.
Huom! Värianalyysia käsittelevässä kirjallisuudessa ja etenkin miljoonissa somejulkaisuissa on esitelty erilaisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä eri värivuodenaikojen edustajille. Näistä piirteistä osa voi pitää paikkansa suuren osan kohdalla, mutta pelkästään niiden perusteella ei voi tehdä värianalyysia.
Minulla on käynyt asiakkaanani kevät, joka näytti ulkoisesti niin syksyltä kuin voi. Lopulta kuitenkin värivuodenaikahuivit näyttivät, että kevään sävyt saivat hänen olemuksensa kirkastumaan.
Läheskään aina talvet ja keväät eivät ihmisinä varsinaisesti tuiki kirkkautta – ainakaan silloin, kun eivät ole pukeutuneet omiin väreihinsä. Eivätkä kesät ja syksyt mitenkään häviä seiniin, vaikka oman värityksen värikylläisyys onkin matala.